Mies tanssii valonheitinten loisteessa tanssipartnerinaan puhelin. Samalla han jongloorin ottein heittelee ottaakseen taas kiinni kynaa ja lehtiota, valilla myos puhelinta. Perinteista lankapuhelinta. Eika tieda pitaisiko puhelimeen vastata.

Toinen mies ihmettelee lavalle projisoitua 20-luvun venalaista mykkafilmia. Han astuu mukaan elokuvaan ja flirttaa elokuvan surusilmaisen naisen kanssa.

Ihmettelen teatterin monimuotoisuutta parvekekatsomon paikallani, kun pian salintaysi yleiso puhkeaa suosionosoituksiin.

Belgradin teatterifestivaalien lavalla on suomalaisten Ville Walon ja Kalle Hakkaraisen esitys "Keskusteluja". Festivaalit ovat yksi merkittavimpia alallaan Euroopassa. Lavalla ei esiteta perinteista teatteria, joten Walon ja Hakkaraisen teos sopii sinne mainiosti.

Esitys tuo mieleeni modeneista taidemuseoista tuttuja videoesityksia: monotonisuutta, hypnoottista musiikkia. Suomessa "Keskusteluja" on esitetty Kiasmassa. Esityksen musiikista vastaa Kimmo Pohjonen.

Belgrad on mielenkiintoinen tuttavuus. Kaupunki ei hurmaa kauneudellaan tai puhtaudellaan, mutta energiaa ja dynaamisuutta taalla totisesti on. Kun taalta katsoo Romanian kauniita kaupunkeja, tulee mieleen, etta ne on valmisteltu myyntinayttelyyn. Taalla elama tuntuu todellisemmalta.

Onhan Belgrad toisaalta paljon isompi kaupunki: asukkaita Serbian paakaupungissa on noin 1,6 miljoonaa. Ja saa taalla ihastella maisemiakin. Kaupungin linnoituskukkulalta on upeat nakymat, kun iso Sava-joki ja viela mahtavampi Tonava yhtyvat kaupungin kohdalla.

Kukkulalla serbialaiset esittelevat museossaan ylpeina historiaansa. Keskiajan ritarien haarniskoja ja varhaisempien aikojen nuolenpaita esittelevaan museoon on paassyt jopa Kosovon sodan aikaisia serbijoukkoja vastaan pommeja pudottanut amerikkalaiskone, jonka hylyn jaanteita seka sotilaan vasrusteita museo esittelee. Serbit eivat hapeile historiaansa.

Toisaalta kadulla liikuskellessani en koe, etta vastaan kavelisi koko ajan mahdollisia sotarikollisia, vaikka niita joukossa varmasti on.

Taalla ei sodan arpia koe samalla tavalla kuin Sarajevossa, jossa kavin nelja vuotta sitten. Toisaalta kaupunkien ja kansojen historia sodan suhteen ovat hyvin erilaiset.

Belgradilaiset ovat yritteliaita, ja kauppaa kaydaan koko ajan. Asken alkoi hieman tihuuttaa, ja heti oli kavelykadun seutu taynna sateenvarjokauppiaita. Viereisella kadulla liikennevalojen vaihtumista vihreaksi odottaneiden autoilijoiden joukossa kaveli mies, joka yritti myyda onkivapaa.

Ei taalla niin paljon sada.