"Avataan teknisten ongelmien vuoksi vasta kello 12", lukee Kiovan Bulgakov-museon ovessa.

Joka on lukenut Mihail Bulgakovin maineikkaimman teoksen "Saatana saapuu Moskovaan", nakee lauseessa heti absurdismia. On tainnut kissa kayda kotona.

Okei, maanantaipaiva ei tahan kaadu. Eteenpain.

"Kuukauden viimeinen maanantai on siivouspaiva", lukee Tshernobyl-museon ovessa.

Hienoa. Huoltoseisokki on syyta pitaa, jottei paikka rajahda kasiin.

Eikohan sitten oteta toinen aamupala. Olen Bodilin kaupunginosassa, Kiovan "Kalliossa, kun kadun varrella sopivasti houkuttaa ravintola.

Paivan toiseksi aamupalaksi tilaan paikalliseen tapaan pannareita ja oluen. Ohitse tieta kolisuttaa ratikkavaunu, joka puksutti nailla kaduilla varmaan jo 50-luvulla. Viereisesta liikkeesta joku kantaa kainalossaan tietokonetta. Radiossa soi tuttu Kuusamo. Venajaksi.

Alan pitaa Kiovan tarjoamasta huumorista.

Seuraavana paivana olo on vakavampi, kun Tshernobyl-museo on auki. Taalta voisi tehda matkan toki entiseen ydinvoimalaan, jonne on matkaa vajaat sata kilometria. En ole kuitenkaan ihan varma haluanko kokea betonisen sarkofagin mahdollisia vuotoja tai loytaa alueen plutonium-esiintymia.

Museo on erinomainen, vaikkakin puute on englanninkieleisen materiaalin vahaisyys. Aulassa on satakunta kylttia, joita ei enaa tarvita kaupunkien ja kylien laidoilla, silla niita kaupunkeja tai kylia ei enaa ole.

Museossa on satoja uhrien kuvia, runsaasti valokuvia ydinvoimalasta heti onnettomuuden jalkeen seka kuvia aavekaupungista, joissa korostuvat tyhjyys ja se, etta kaupungit hylattiin nopeasti. Vaan ei kylia heti hylatty. Kiovalaisille tiedotettiin onnettomuudesta vasta noin viikkoa sen jalkeen. Jos tuulen suunta olisi ollut etelaan kohti Kiovaa, katastrofi olisi muodostunut moninkertaiseksi.

Museossa on myos useita videoesityksia. Ne ovat venajaksi, mutta tunnelman aistii silti. Niissa naytetaan esimerkiksi palomiehia raivaamassa lapioillaan tulipalon jaanteita. Ne palomiehet ovat saaneet toisenkin kuvan itsestaan tahan museoon.

Museossa on myos kuolleita puiden oksia seka eraanlainen Nooan arkki, joka on taynna nukkeja. Elama jatkuu.

Toisenlaista julmuutta, tarkoituksellista, voi aistia Baba Yarissa Kiovan esikaupunkialueella. Metrosta noustessa tullaan heti puistoon, joka ensisilmayksella nayttaa idylliselta. Aidit tyontavat lastenvaunujaan, perheet ovat piknikilla ja nuoret rakastavaiset istuvat sylikkain puiston penkeilla.

Kun puistoa kavelee kilometrin verran, tullaan hiekkaisille jyrkanteille, jotka ovat sankasti pusikoituneita. Puiden lehdet ovat vihreita ja nokkoset rehottavat. Maella on risteja ja muistomerkkeja.

Baba Yarissa natsit tappoivat 1941-43 yli satatuhatta. Lahinna uhrit olivat juutalaisia, mutta teloitettavaksi tuotiin myos esimerkiksi liian isanmaallisia ukrainalaisia, heita jotka eivat suostuneet tottelemaan.

Joukossa oli myos joitakin Kiovan Dynamon jalkapalloilijoita. Saksalaismiehittajat haastoivat vangitsemansa jalkapalloilijat otteluun. Tauolla Dynamon pelaajille kerrottiin, etta teidat teloitetaan, mikali voitatte. Ylpeat kiovalaiset voittivat.

Tapauksesta on suomeksikin kaannetty erinomainen kirja Kiovan Dynamon kunnia, jonka kirjoittajaa en valitettavasti muista.

Kiovan kaupunki on kuitenkin erittain elava. Arjen tultua huomaa paremmin ihmismassat. Metro kulkee keskimaarin kolmen minuutin valein ja syoksee asemille aina valtavat ihmisjoukot.

Toisaalta kaupungin tiet ovat pahasti ruuhkautuneita. Yha useammalla kiovalaisella on varaa omaan autoon. Myos keskustan paakatu on taas autoille. Tie lienee varattu jalankulkijoille viikonloppuisin.

Mutta keskustan oranssilla aukiolla, Maydan Nezalezhnostilla iloinen katuelama jatkuu. Kayratorven soittajan, huilistin ja rumpalin trio soittaa tuttuja savelia. Kuusamo - duurissa.