Osoittelen sormella Ciocana-lahion ruokakaupassa. Leipa, jogurtti, mehu, vesi... Vasta sitten alyan kysaista englanniksi. Kas kummaa. Vastauskin tulee englanniksi kuin kaupan hyllylta.

"Where are you from", kysaisee myyjatar uteliaana. Olen Suomesta, vastaan.

"What are you doing here", han ihmettelee. Mita sina taalla teet?

Niinpa.

Aika kaukana ollaan. Paikallisille on kummallista tormata turistiin. Ulkomaalaiseen.

Olen Chisinaussa, Moldovan paakaupungissa. Helsingin kokoisessa.

Netin kautta bongasin itselleni kotimajoituksen, joka nyt sattuu olemaan taalla kaupungin kaukaisimmassa lahiossa. Majapaikka on mainio. Tavallisessa, hyvakuntoisessa asunnossa minulla on oma huone ja keittio seka vessa ja suihku kaytossa. Asunnossa on myos toinen huone, joka sekin on turisteille. Asunnon omistaja kay valilla siivoamassa, tuhoamassa muurahaisia ja valmistelessa huoneita seuraaville tulijoille.

Lahio on iso, neuvostoaikana rakennettu. Ulkoapain rahjaisessa talossa porraskaytava on valoisa ja siisti. Siella on jopa valo.

Kun aluetta kiertelee, vastaan tulee Tatjanan frisoori, Andy's pizza, apteekki, lehtikioskeja, West pizza, telttakankaisia kaljaterasseja Baltica- tai Chisinau-mainoksin, paakari, hedelmakauppa, Big pizza, pankkeja...

Lahiosta ei valttamatta tarvitse asukkaan poistua kuin toihin. Paitsi jos ei pida pizzasta eika takalaisten pizzasta voi pitaa.

Illan hamartyessa puiden tayttamilla pihoilla on vilkasta.

Huivipainen tati tamppaa mattoja. Lapset leikkivat piilosta keltaisen kelmeiden katuvalojen varjoissa. Jostain kuuluu sirkkojen sirinaa. Viereiselta pihalta jalkoihin vierii jalkapallo.

Keskustaan kulkee pikkubusseja, joihin mahtuu istumaan yksitoista. Seisomapaikkoja on lisaksi kevyesti kymmenisen ja hadan tullen toinen moinen. Bussi ajaa keskustaan parikymmenta minuuttia.

Kun bussista jaa pois, ensimmaisena tulee mieleen, etta missa se keskusta on. Chisinaussa ei ole kavelykatuja, toreja tai muita luontevasti keskustaksi tunnistettavia paikkoja.

Kaupunki rakentuu viivasuorista kaduista. Niita reunustavat lehtipuurivistot, jotka levittavat oksansa katujen ylle kuin katoksi. Niista mieleen tulee hetkeksi Odessa.

Ihan keskustassa kaksi vierekkaista korttelia ovat puistoja. Toista vastapaata on neuvostohenkisen ruma hallintorakennus, jonka edessa katu on leveampi kuin muualla. Paikasta puuttuu ilmiselvasti Lenin-patsas, jonka vieresta neuvostoaikana herrat toverit ottivat vastaan vapun ja voitonpaivan paraatit.

Joka paikassa on varsin rauhallista. Pysyvatko ihmiset lahioissaan vai pitaako sunnuntaipaiva kaupungin hiljaisena?

Muutaman korttelin vaelleltuani saavun basaarialueelle, jossa hedelmakojujen, maissinpaahtajien ja piraattivaatetiskien seassa vallitsee meno kuin persialaisella torilla.

Viereinen linja-autoasema on kuin suoraan Intiasta. Autoja pyrkii joka suunnasta joka suuntaan. Ihmiset kulkevat seassa etsien bussia tai kauppakojua.

Chisinau on kummallinen sekoitus koyhyytta ja vaurautta. Rutikoyhan maan tuloista jopa kolmannes tulee ulkomaille muuttaneiden maahan tuomista varoista, joista laheskaan kaikki eivat kesta tarkempaa selvitysta. Ollakseen Euroopan koyhin maa taalla on yllattavan paljon loistokkaita lansiautoja.

Moldovan kautta epaillaan jarjestettavan esimerkiksi ihmiskauppaa.

Moldova haluaisi liittya EU:hun. Siita kertoo esimerkiksi Ciocanan lahioon saapumisesta kertova kyltti; kyltin alla on toiverikkaasti EU:n sinikeltainen tahtilippu.

Maa tietaa, etta EU:n mahdolliset jasenneuvottelut vaatisivat voimakkkaita toimia korruption ja rikollisuuden kitkemiseksi. Taalla ollaan kaukana EU:sta.