Tutustu tunnissa Tiraspoliin. Siina ohjelma joka kiireellisyydessaan ei tunnu miellyttavalta. Muuten toki kutkuttaa.

Sinansa Tiraspolin nakee tunnissa - kaupungin keskusta on niin pieni. Mutta ei sita koe tunnissa tai tunne tunnissa. Ei saa maisteltua ja imettya tunnelmaa, ei tunnissa. Mutta enempaan ei ole aikaa. Kun ollaan suljetussa kaupungissa, saannot ovat tiukat eika tee mieli lahtea kokeilemaan rajoja.

Tiraspol on Moldovan toiseksi suurin kaupunki. Tiraspolilaiset sanoisivat, etta heidan kaupunkinsa on Transnistrian suurin kaupunki.

Virallisesti Transnistria kuuluu Moldovaan, mutta todellisuus on toinen juttu. Alue on julistautunut itsenaiseksi, mutta yksikaan maa ei ole sita tunnustanut. Transnistrialla on kuitenkin oma miliisi ja jopa oma raha. Ajoittain alueella on ollut jannitteita: Moldova ja Transnistria kavivat 1992 aseellisen taistelun maan hallinnasta. Rajoistaan alue pitaa tarkkaa huolta: ulkomaalaisia sinne ei kaivata.

Alue on eraanlainen kommunismin viimeinen linnake Euroopassa.

Chisinausta, Moldovan paakaupungista on Tiraspoliin matkaa nopealla autolla reilun tunnin verran. Sergein Audi on nopea.

Sergei on kuljettaja ja Natasha opas, kun lahdemme lauantaiaamuna ajamaan kohti suljettua maata. Heilla suhteet rajavirkailijoihin ovat kunnossa. Moldovassa ja Transnistriassa onnistuu moni asia, kunhan rahanipulla on paksuutta. Moldova on todennakoisesti Euroopan koyhin maa ja yksi maailman korruptoituneimpia maita.

Paasen kaymaan Tiraspolissa, mutta meilla on lupa olla Transnestrian alueella kolme tuntia. Ei yhtaan enempaa. Siihen riittavat Sergein rajatuttavan valtuudet. Ja minun rahani.

Rajalta on matkaa kaupunkiin viela noin 50 kilometria, joten aika kaupungissa jaa vahiin.

Liikenne Transnistrian puolella on rauhallista. Valilla ohi suhahtaa keskikaistaa paahtava Mersu. Toisinaan vastaan tulee vanha Lada. Yhdessa risteyksessa tien vapautumista odottaa sivuvaunullinen Ural-moottoripyora. Valilla tien reunalla laukkaa hevonen karryja vetaen.

Tien vierella maatyolaiset korjaavat maissia. Toisella puolella paimen valvoo lammaskatrastaan.

Tie on kohtuullisen hyvakuntoista.

Kun saavumme kaupunkiin, ei voi valttya nakemasta tervetulokylttia. Tiraspol lukee isoin, tietenkin kyrillisin kirjaimin perinteisen kommunistipatsaan vieressa. Alla on kolme tutun oloista vaakunaa. Niissa on punalippua, sirppia ja vasaraa, klassista CCCP-kirjainyhdistelmaa.

Welcome to Soviet union!

Tiraspolin paakatu on lyhyt. Tanaan se kaiken lisaksi sattuu olemaan suljettuna. Sen toiseen paahan, siihen jossa Lenin valvoo korkean tolpan varassa, rakennetaan esiintymislavaa. Lieneeko toveri Smirnovilla asiaa?

Sergei pysakoi autoon, ja lahden kiihkeana kavelemaan, etsimaan Neuvostoliittoa. Natasha toppuuttelee, ei niin kovaa. Ei ole mikaan kiire, tunnissa nakee kaiken tarpeellisen.

Kaiken tarpeellisen. Natashalle se tarkoittaa neuvostomonumentteja, kaunista nakymaa Nistru-joella ja tuliaiskauppaa.

Presidentin palatsin edustalle ei ole menemista. Kun sita ehdotan, Natasha viittaa sivummalla tarkkailevaan miliisiin ja kertoo, etta minun toilailuistani karsii han. Jos haluaa Leninista kuvan, se pitaa ottaa levean kadun toiselta puolelta.

Sen sijaan toisessa maailmansodassa kuolleiden muistomerkille, Afganistanissa kuolleiden ja 1992 sodassa kuolleiden muistomerkille paasee, mennaan niihin.

Niihin astelevat myos haaparit - onhan lauantai, haapaiva. Ensin haapari rekisteroi suhteensa virastossa, sielta mennaan mahdollisesti kirkkoon, sen jalkeen valokuvat pyhien monumenttien edessa ja sitten juhlitaan.

Haluan jatkaa matkaa, maleksimaan kaduille, katselemaan ihmisia. Natasha ihmettelee. "Yleensa turistit haluavat nahda monumentteja".

Katujen kulkijat sinansa ovat kuin mista muualta tahansa. En koe erityista tuijottelua. Myoskaan kamerani ei nayta olevan vaarassa.

Tuntuu etta paikallisia ei paljonkaan kiinnosta ulkomaalaisen lasnaolo. Tai ehka se ei saa heita kiinnostaa.

Pikkupojat kirmaavat innoissaan kohti punatahtista panssarivaunua. Polkupyorailija pysahtyy torikauppiaitten eteen ja heittaa heidan kanssaan huulta. Kaksi nuorta naista supattaa keskenaan kavellessaan kohti keskustaa. He ovat ehka matkalla kouluunsa Che Guevara -lukioon.

Tunnelman imemiseen olisin kaivannut tassa kommunismin elavassa museossa ainakin paivan. Ilman varjoa.